perjantai, 15. elokuu 2008

Oho...

Hämmästyttävää. Päädyin varaamaan paikan Tukholam Maralle jo Heinäkuussa. Vielä ihmettelen, kuinka tässä kävi. Suurin tekijä lienee surffailuni maraton.atkoja järjestävien puljujen sivuilla ja havaointoni  ensimmäisen maralaivan täyttymisestä jo Heinäkuun aikana. No minä itseäni pelastmaan ja nyt on osallistuminen varattu ja hytti laivassa varattu. Vielä täytyy pohtia millä tavalla ja -vauhdilla maaliviivaa aion lähestyä....

Toistaiseksi kuitenkin vapaata hikoilua alloilla, saleissa ja kaduilla.

keskiviikko, 4. kesäkuu 2008

Kevätprojekti päätökseen

Kävin sitten rupeltamassa Tukholman maran. Projekti kulki teemalla ”Kaikki alle neljän on plussaa…”. Hellerajaa rapsutttelevassa säässä lähdin tupsuttelemaan  3.45:n vauhtia. Första varvet meni melko helposti ja tein samalla myös uuden enkkarin puolikkaalla. Andra varvetilla homma rupesi jo tuntumaan jaloissa. Normaalisti niellyt kilometrit ovat alkaneet tuntua jaloissa  vasta kolmenkympin jälkeen. Nyt vasen polvi ja reidet alkoivat hehkuttaa olemassaoloaan jo runsaan puolikkaan jälkeen. Noin 25 kilometsin kohdalla meno oli selvästi nihkeilmmillään ja huomasin jopa itsekin vaihdin himppasen hyytyneen. Olo kuitenkin helpotti ja pääsin kunnialla eteenpäin ollen maalissa jotakuinkin ajassa 3.49. Homma meni siis kaikesta tuskailusta huolimatta suunnitelman mukaisesti ja parannettavaa jäi vielä seuraaville lenkeillekin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olin kuullut kavereiltani melkoista ylistystä koskien Tukholman maraa mutta omat fiilikset olivat hiukan kaksijakoiset. Reitti on kaunis ja yltiöpositiivisen yhteisölliset ruåtsalaiset ovat innokkaita kannustamaan myös meitä suomalaisia – hyvä niin. Toisaalta porukkaa radalla on paljon ja se berskuleen Västerbron silta on jyrkkä, korkeä ja pitkä sekä nousu- että laskuosuudeltaan.  En siis varauksetta halua sanoa Tukholman olevan mukavin marathon kokemukseini järjestelyn, tunnelman ja radan osalta…. Vähäväkinen ja radaltaan oivallinen Vantaan mara säilyy edelleen tilaisuutena, jota haluan tutuille ja tuntemattomille hehkuttaa…

torstai, 22. toukokuu 2008

Päivittelyä

Kirjoittelu on ollut satunnaista mutta kun blogini kautta käyn noita lienkkien takaa löytyviä blogeja seuraamassa niin miksipä ei pieni tilannepäivitys. Eli...

Kevään pitkä lenkki lähestyy ja päiviä Tukholman maratoniin on jäljella noin viikon verran. Valmistautuminen ei ole ollut ihan sillä tasolla kuin talvella toivoin ja suunnittelin, joten aikatavoitteen ole asetellut muotoon kaikki alle neljän on plussaa. Lähden siis  fiilistelemään ilman sen suurempia murheita. Muutaman 20- 25 kilometrin lenkin olen Huhti-toukokuussa ennättänyt juoksemaan ja näiden perusteella olen voinut olla levollisisn mielin. Ensiviikolla pastaa napaan,  perjantaina astutaan laivaan, lauantaina fiilistellaan lenkillä, sunnuntaina ihmetellään vaimon kanssa ulkomaiden ihmeitä ja maanantaina Helsinkiin bäks. Ilman huolia ja murheita...jepujee....Ehkä tämä kirjoittelukin taas aktivoituu kun tänne ylläpitopuolelle eksyin. Kesäkuulle maran lisäksi luvassa:

1) Muuto *2  (Voimakestävyyttä :))

2) Fillarointia (Ulkoilmaa)

3) Melontakauden avaus (Melonta on jäänyt tänä keväänä muiden aktiviteettien jalkoihin, muttä näin tänä vuonna. Myöhemmin sitten Suomen rannikko ja muut melaseikkailut)

4) Podausta. ( Juoksu alkaa kyllästyttämään, joten jotain vaihtelua on saatava päivittäiseen liikuntaan) 

tiistai, 29. tammikuu 2008

Hiljaista

Hiljaista kirjoitusrintamalla ja siksi lienee kohteliasta ilmoittaa täälläkin että hiljaisuus tulee jatkumaan ainakin toistaiseksi mutta ei varmasti ikuisesti. Työpaikka vaihtui vuodenvaihteessa, minkä seurauksena työperäisen matkustamisen määrä lisääntyi merkittävästi. Tämä on siis suurin syy rauhalliseen päivitystahtiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juokseminen jatkuu edelleen ja numerolappu on edelleen maksettuna 2008 Tukholman maratonille aikatavoitteen ollessa edelleen 3:30 – 4:00 riippuen kevään juoksumääristä. Juoksentelu siis jatkuu entisillä periaatteilla, mutta niiden kirjaaminen tänne nettiin on jatkossa varmasti harvempaa. Enemmän fiilispuolelta. Uutena lisäni liikkumiseen AstangaJooga, jota voin suositella kaikille juoksijoille. Eilen juoksin Helsingin rantoja puolitoista tuntia, jonka jälkeen söin hyvin. Tämän jälkeen vajaa kolme tuntia sulattelua ja nesteytystä ja sen jälkeen Joogatunnille. Liikkeet ovat vaativia – ainakin minunlaiselleni rautakangelle- mutta hikoilu on häkellyttävää. Liikkuvuudessakin huomaan jo selviä muutoksia: Takareidet ovat vertyneet ja myös yläkropan vääntely on selvästi helpottunut.

 

Näiden sanojen jälkeen voin sanoa Kiitäväni ja kumartavani syväääääääään toistaiseksi. Palaillaan asiaan hetkisen päästä.

tiistai, 18. joulukuu 2007

Mäkiä $$£$#?!!!

Helsingistä puuttuvat mäet, nyt sen tietävät jalkanikin. Olin viikonloppuna kotiseuduilla tonttuhommissa ja kävin sunnuntaiaamuna juoksemassa lenkin lähimaastossa. Pitkästä aikaa kiersin n. viiden kilometrin pururadan, joka kiertää läheisen järven. Tämän jälkeen köpöttelin vielä hetkenaikaa katujen varsia. Kadunvarret ovat sisämaassa samanlaisia kuin täällä rannikolla, mutta pururata olikin jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Tarkoitukseni oli jatkaa syksyn teemaa eli rauhallista huuhtelevaa lönköttelyä mutta homma meni heti alusta happamaksi. Ällistelin ja ihmettelin jalkojen tuntemuksia ja muuta selitystä en keksinyt kuin että en ole tottunut juoksemaan sellaista vuoristorataa, jolle sinä sumuisen tyynenä sunnuntaiaamuna päädyin. Matkaa taisi kaiken kaikkiaan tulla n. seitsemän kilometriä ja aikaa kului tuohon matkaan tuttu neljäkymmentä minuuttia. Fiilikset eivät kuitenkaan ollut totutun kaltaiset: jalat olivat voimattomat ja keuhkot huusivat lisää ilmaa. On kovin helppoa tokaista välillä että kroppa tottuu, minkä vuoksi harjoittelun pitää muodostua erityyppisistä harjoitteista. Tällaisina hetkinä sen kuitenkin kokee kouriintuntuvasti. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta kuinka juosta vaihtelevassa maastossa kun mäkiä ei lähimaastossa ole… Tai jos pysähdyn ajattelemaan, niin kyllähän noita mäkiä löytyy: Tölikän kierroksella Linnunlaulun nyppylä mutta se ei oikein toimi kun mäki tulee vastaa kerran kahdessa kilometrissä. Malminkartanon jätemäki on fillarilenkin arvoinen paikka, mutta sinne en näillä keleillä lähde, se on siis kesäkohde. Muistaakseni Linnanmäen kulmilla on mehukas mäki, jonka voisi yhdistää Linnunlaulun nyppylään ja vielä noiden päälle Uimastadionin mäet….hmm. Vika on ollut miehen mielessä eikä tasaiseksi syyttämässäni rannikossa - myönnän. Linnanmäen mäistä ja Uimastadionin nyppäreestä voisinkin saada aikaiseksi jännän mausteen muuten tasapaksuille keskustan peruslenkeille. Tutkitaan ja testataan…